Yhden illan seuraa

Mulla on helvetillinen ongelma, jota ei joka tytöllä olekaan. Mulla on kaksi lasta, hyvännäköinen mies, hyvä työ ja tarpeeksi fyffeä maksaa hienoista vaatteista, mutta en silti saa tarpeeksi elämältä. Ja tämä tarkoittaa sitä, että en saa tarpeeksi munaa.

Koska omatunto kolkuttaa säännöllisin väliajoin, päätin aloittaa tämmöisen julkisen rippituolin, kun en näitä juttujani muuallakaan voi ruotia.

Käyn siis säännöllisesti vieraissa. Yleensä kontaktit tulevat netin kautta, koska se on kätevää. Mutta joskus isken miehiä myös baarista ja olenpa sekoillut myös työkavereitten kanssa. Viime viikonloppuna rietastelin nettituttavan kanssa, jonka kanssa chatattiin ja viestittiin ensin viikkokausia. Olen sillä tavalla ronkeli, etten rupea riisumaan housujani heti paikalla ja kenen kanssa tahansa ja tykkään tietää miehestä vähän ensin jotain, ennen kuin ruvetaan edes harkitsemaan panohommia.

Tämä tyyppi oli suhteellisen vaativassa hommassa oleva johtaja, isossa firmassa. Juteltiin ensin puolityhjässä baarissa (oli varhaista ja minä "tyttöjen kanssa Hesassa") niitä näitä. Miehen avioliitossa oli yhtä kuiva kausi kuin meilläkin ja se kehui, kuinka empaattinen osasin ollakaan. Paskat minä mitään empaattinen ollut. Skannasin vain, ettei ole kirvesmurhaaja, näyttää hyvältä ja että voisinko tosiaan olla semmoisen kanssa alasti. Ilmeisesti voin.

Harrastimme eka kerraksi suhteellisen kiihkeää seksiä (kera kondomin). Edestä, takaa ja lopulta myös nojatuolilla (takaapäin). Oli ihanaa kun vieraat kädet kourivat rintoja ja kivikova penis hinkkasi haaroväliä.

Ja kumma kyllä, vaikka aamulla hävetti kotiintullessa, tunne hävisi aika nopsaan. On kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, kun vastaan juoksevat pienet lapset ja äreä ukko alkaa napista jostain yhdentekevästä jauhelihapakkauksen päiväyksestä.